Coco on ollut meillä nyt vuoden ja kehitys on ollut huimaa tänä aikana. Pikkurääpäleestä (edelleen suunnattoman pieni, 25 cm) on kasvanut terävä agilitytaitaja, kuuliainen perheenjäsen ja ryhdikäs näyttelypuudeli. Yksinoloitkut ovat onneksi poissa, vaikka emme ehtineet edes aloittaa kouluttamista eroahdituksesta pois. Aikuistumisen huomaa myös siinä, että Coco syö normaalisti kaksi kertaa päivässä turhaa nirsoilematta.
Coco on treenannut agilityä vähintään kerran viikossa ja tekee nyt kokonaista rataa, kun keväällä vielä mentiin pieniä pätkiä ja tietenkään alle 1-vuotiaan kanssa ei mennä esteitä. Kontakteissa on vielä opettelemista ja varmasti paljossa muussakin, mutta Coco on tosi taitava oppija. On joskus tosi vaikea pysyä perässä, kun koira on niin nopea radalla.
Coco kävi pitkästä aikaa myös trimmauksessa ammattilaisella, kun tähän asti olen halunnut saksia itse, että saan paljon harjoitusta. Nyt kuitenkin käytiin ekoissa oikeissa näyttelyissä ja sen vuoksi halusin Cocolle kauniin leikkauksen. Coco sai näyttelystä erinomaisen ja oli junnunarttujen toinen. Molemmille se oli eka kerta ja olen tosi tyytyväinen tulokseen. Erityisen hyvin meillä meni liikkumisessa, kun Coco oli tosi ryhdikkäänä. Toisaalta taas seisottamista minun pitää treenata, kun en niin läheltä aina tajua, onko koira hyvässä asennossa. Esim. alemmassa kuvassa Coco näyttää vähän kummalliselta.
Rakas ystävä!
Coco has now been with us for one year. She has grown a lot, but is still a toy poodle (25 cm). I love her intelligence and that we can practice many things with her: She's good at agility, tracking and shows. Recently we went to a dog show and it went very good considering that we both were beginners. She was excellent and the second in her series.