Yksi suurimmista murheista oli tosiaan Internet-yhteyksien hankkiminen. Oikeastaan yhteyden avaaminen ei ollut kovin ihmeellistä, koska saimme tarvittavat vermeet jo tulopäivästä seuraavana arkena. Kotona sitten yritimme innoissamme konfiguroida laitteen, mutta tarvitsimme siihen yliopiston käyttäjänimen ja salasanan. Seuraavana päivänä lähdimme pyytämään tunnuksia tietohallinnolta, mutta siellä todettiin ystävällisesti, että ei onnistu ennen kuin olisimme ilmoittautuneet yliopistoon. Ja, ilmoittautumispäivä oli ennaltamäärätty vaihtareille 22.-23.3. eli viiden päivän päästä siitä, kun kävimme pyytämässä tunnuksia. Yritimme viritellä langatonta verkkoa kaupungin kirjastolla, mutta sielläkin vaaditaan yliopiston tunnukset. Kirjastolla oli vain muutama maksullinen kone, jonne olisi pitänyt jonottaa. Lopulta löysimme kaupungista pari kahvilaa, jossa pystyi käyttämään oman läppärin kautta langatonta verkkoa ilmaiseksi.
Olen ollut Münsterissa nyt edellisen viikon tiistaista asti, eli noin puolitoista viikkoa. Tällä ajalla on koettu monia iloisia hetkiä, mutta myös epätoivoa. Netin puuttuminen niin monen päivän ajan on hieman vaikeuttanut asioiden etenemistä täällä. Emme ole voineet ottaa yhteyttä ERASMUS-kummeihimme, jotka olisivat voineet avustaa meitä käytännön asioissa. Virallisesti kummitapaaminen oli edellisenä iltana, mutta siihen mennessä olimme joutuneet selviytyä monista asioista ilman apua. Olen kirjoitellut kummini kanssa sähköpostia ja tiesin, että hän on lomailemassa Berliinissä kummitapaamisen aikana ja palaa ensi viikolla Münsteriin.
Tärkein väline ensimmäisen viikon aikana on oikeastaan ollut kännykän GPS, johon olemme tallentaneet reittejä ja etsineet palveluita. Kaupunkiin oli helppo suunnistaa, mutta oman alueemme lähikauppoja oli aluksi hankala paikantaa. Olisi pitänyt heti marssia turisti-infoon hakemaan karttoja, mutta emme tietenkään sitä ensimmäisten päivien aikana löytäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti