Suomessa. Nyt.

Viime maaliskuun jälkeen olemme ensimmäistä kertaa kotona. Täältäkin oli hyvin jo lumet sulaneet ennen kuin palasimme. (; Ja anoppilan metsämansikkasato on kuulemma kukoistanut ja riittihän marjoja meillekin maisteltavaksi.

Tässäpä yksi karvaturri, jonka jälleennäkemistä on odotettu: Mieheni perheen ihana espanjanvesikoira.



Seuraavat päivät menevätkin varmaan asettumiseen ja asunnonetsintään. Seuraavista päivistä tulee jännittäviä, sillä meillä on kotikaupungissamme pari vaihtoehtoa tarkistamatta asuntorintamalta. Kaiken lisäksi pitää myös totutella taas suomen kieleen, kun esimerkiksi lentokoneessa pyytelin vielä anteeksi tönäisyä saksaksi.