Silkin valmistus oli Toiseen Maailmansotaan asti Cévennesin alueen yksi merkittävimmistä teollisuuden aloista ja Cévennes oli joskus ollut Italian Piedmontin kanssa maailman suurimpia silkintuottajia. Vanhoja silkkitehtaita (ystävämme kutsui niitä englanniksi sanalla "nursery") ohitimme useasti autolla ajaessamme. Monet emäntämme sukulaisistakin olivat ennen valmistaneet työkseen silkkiä tehtaissa.
Museossa saimme tutustua silkin valmistukseen elävistä silkkiperhosen toukista alkaen. Toukat syövät tuoreita mulperipuun lehtiä.
Toukat alkavat nousta ylös ja kiipeillä, kun ne alkavat olla valmiita koteloitumaan.
Silkkiäistoukan kotelon (cocoon) saimme muistoksi kotiin sen varjolla, että emäntämme sukulaiset olivat museonpitäjille tuttuja je he jopa esiintyvät museossa näkyvällä videolla.
 |
| Silkkiäistoukan vaiheet |
Perinteisesti toukat koteloineen upotetaan kiehuvaan veteen silkkiä varten. Osa toukista jätetään eloon, jotta ne kehittyisivät perhosiksi ja tuottaisivat edelleen uusia toukkia. Lämpimässä vedessä kotelo pehmenee ja silkkilankaa voi siten alkaa keriä. Emäntämme kertoi isoäitinsä työskennelleen jo lapsesta asti kiehuvan veden ja toukkien kanssa. Lopulta hänen sormenpäänsä olivat tunnottomat.
We stayed the most of our time in France in the Languedoc area where our friends had their summer villa. On the second day we visited a silk museum (Musée de la Soie) in Cévennes area. Along with Piedmont in Italy, Cévennes area used to be the most remarkable silk producer in the world. There were a lot of old silk factories (nurseries) along the road when we drove around in Languedoc. Some of the relatives of our friends had worked in the silk factories, as well. At the museum we experienced the silk production from A to Z and also saw live silkworms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti