Hellish Hot in Death Valley

En ole ikinä ollut yhtä tukalassa paikassa kuin Death Valley. Kuolemanlaakson aavikko on Yhdysvaltojen kuivin, kuumin ja matalin paikka. Lämpötila näytti parhaimmillaan +47 astetta keskipäivällä, joten kuvio oli tämä: Aja autolla näköalapaikalle, kävele muutamia askelia ulkona nappaamassa muutama valokuva, kipitä kiireesti takaisin autoon ja toivo, että ilmastointi ei ainakaan täällä hajoa. Tätä toimintatapaa sovelsin ainakin Dante's View:n näköalapaikalla.

Never have I been in a such hellish hot place as Death Valley National Park. The desert is the driest, hottest and lowest place in the USA. The temperature was +47 at noon so I made a plan to survive: Drive to the lookout point, walk a couple of steps outside taking pictures, rush back to the car and hope the air conditioning to work at least this part of the trip. This pattern was applied at least on Dante's View.

Badwater. Huh. Kuuminta ikinä. USA:n matalimmassa kohdassa (86 m merenpinnan alapuolella) oli niin tukalaa, että halusin vain samantien pois. Tuskissani otin pari valokuvaa, kun juoksufani reissukaverini puolestaan halusi kokeilla juoksemista syvänteen pohjalla. Päähänpiston syy oli Badwater Ultramarathon, joka on maailman rankin juoksukisa. Hengissä sieltä selvittiin. Kuumuutta voi mitata vaikkapa sillä, että autonratin nahkapäällystettä kirjaimellisesti suli käsiin kiinni.

Badwater. The hottest place ever. I wanted out of there, immediately. I took a couple of pictures in agony while my runner friend wanted to try jogging in the basin. He admired the Badwater Ultramarathon which is the toughest foot race in the world so he had to do it. Well, still alive. It was so hot that the leather coating on the steering wheel melted on my hands.

Devil's Golf Course:

Artist's Palette on Artist's Drive:

Auringon laskiessa uskaltauduin kävelemään jonkin matkaa kanjonien suojissa.
Golden Canyon:

Mesquite Flat Sand Dunes:

Yö Death Valleyssä oli aivan miellyttävä, kun nousi tarpeeksi korkealle. Valinta oli Wild Rose Camping ja tähtitaivas aavikolla aivan mieletön. Seuraavana aamuna ajoimme kuumottavat 14 mailia suljettua tietä pitkin uloskäyntiä kohti. Lopulta selvisi, että tiellä oli vain pari halkeamaa, jotka oli helppo välttää. Ylimääräisiä maileja olisi kertynyt melko paljon, jos olisimme joutuneet ottaa jonkin muun reitin, joten tyytyväisenä jätin kauniin, mutta ahdistavan Death Valleyn taakseni.

The night at the park was quite pleasant as we drove up to Wild Rose Camping. The starry night was unbelievable!

Vegas at night

The Strip

Yummy mudpie at Peppermill

Our hotel - Treasure Island

The Venetian

Cesars Palace hallway

The Forum Shops

The fountains at Bellagio

Cosmopolitan

Secret pizza @ Cosmopolitan

Fabulous Las Vegas

Se tunne, kun pääsi viikon leireilyn jälkeen hotelliin! Minulla ja Vegasilla oli hyvä alku; ja itseasiassa fiilis pysyikin hyvänä ne muutamat päivät, mitä tuolla Nevadan casinotaivaassa vietin. Ehkä viikkojen eräilyn vastapainoksi oli ihan mukavaa höpsötellä vilkkuvien valojen, kovaäänisten ihmisten ja pelikoneiden joukossa. Vegas oli överimpi, mitä saatoin kuvitella, mutta toisaalta viihdyin paremmin, mitä olin ajatellut. Päivät vilvotellen altaalla ja ostoskeskuksissa (kuumuus oli mieletön), illat casinoilla ja ravintoloissa - aivot narikkaan.

My God, the feeling of getting a hotel room after a week of camping! Me and Vegas, we had a pretty good start. Actually, the feeling stayed good for the couple of days I spent in this heaven of casinos in Nevada. Maybe it was a good balance after hiking and camping to spend time amongst bright lights, loud people and slot machines. Vegas was more over the top than I had imagined. And I liked it more than I had imagined. The hot days at the pool and shopping centers, the nights at casinos and restaurants - just taking it easy.

Paris Las Vegas

New York - New York (My favorite place playing slot machines at the kids' Arcade)

The Strip

MGM Grand

Mirage

The Venetian

Via Bellagio

The lobby at Bellagio

Bellagio Conservatory & Botanical Garden

The  fountains @ Bellagio

From Route 66 to Valley of Fire

Grand Canyonin South Rimiltä ajoimme Williamsiin, sieltä poikkesimme legendaariselle Route 66:lle Ash Forkiin ja Seligmaniin, jotka kaikki ovat pikkupaikkoja, mutta ratsastavat 66:n maineella.

From the South Rim of Grand Canyon we drove to Williams and to Ash Fork and Seligman which lie on the legendary Route 66. The places we drove through were small but had 66 signs and souvenir shops everywhere. 

Illan tullen päädyimme Arizonan ja Nevadan rajalle Hoover Damille, Hooverin padolle Colorado-joen rantaan. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana lämpötila oli todella trooppinen, vaikka ilta oli jo pitkällä - Kauas oli tultu sitten Yellowstonen viluisten öiden, jolloin nukuin villasukat jalassa ja pipo päässä. 

In the evening we reached the Hoover Dam at the Colorado river. The Dam lies on the border of Arizona and Nevada. The climate began to be tropical for the first time on the trip although it was quite late in the evening. Well, we had driven maaany miles after the breezy nights wearing woolly socks and a hat at Yellowstone. 

Yöksi ajoimme Lake Meadin kaunista rantaa pitkin Valley of Fire State Parkiin telttailemaan. Puisto sijaitsee vain 55 mailin päässä Las Vegasista. Aamupäivällä kävimme ihmettelemässä upeita aavikkomaisemia ja omituisia hiekkakivimuodostelmia. Valley of Fire teki kyllä vaikutuksen ja oli yksi lempipaikoistani koko reissulla. Siellä sai myös olla turistivirroilta rauhassa. Harmi vain, että puistossa oli niin kuuma, ettei pidemmille tutkimusmatkoille ollut mahdollista lähteä.

We ended up driving through Lake Mead Recreation Area to spend the night at the Valley of Fire State Park campground. The park is located just 55 miles away from Las Vegas. In the morning we went out to look at the outstanding desert scenery and some funny-shaped sandstone formations. I was charmed by the Valley of Fire and it was one of my favorite places on the trip. There were not too many tourists at the park, as well. Too bad it was way too hot for exploring the park further by foot.

One of the Seven Sisters

Rainbow Vista

Intruder at the visitor center

Beehives

Grand Canyon South Rim

Grand Canyonin pohjoisen puolelta ajettiin Cameronin kautta South Rimin itäiselle sisäänkäynnille. Leiri pystytettiin Desert View Campgroundille, jonne suloinen pikkupoika oli keksinyt perustaa oman yrityksensä: "Nathan's Rock Shore" myi kiviä kymmenellä sentillä. (:

Ensimmäiseksi kiiruhdettiin ostoksille Grand Canyon Village Market Placelle. Langaton netti ei tuolla alkanut pelittää, joten ajoimme puiston eteläpuolella sijaitsevaan Tusayanin kaupunkiin ottamaan yhteyttä muuhun maailmaan.

We drove via Cameron to the eastern entrance of the South Rim from the northern side of Grand Canyon. We set up camp at Desert View Campground where we saw a cute little boy who had started his business of selling rocks by the name Nathan's Rock Shore. 

Firstly we hurried to go shopping at Grand Canyon Village Market Place. There was no wireless internet connection at the village so we had to drive out of the park to go online in the town of Tusayan.

Ensimmäisenä iltana lenkkeiltiin auringonlaskussa South Kaibab Trailia pitkin. Reittimme kulki kanjonin rinteen reunalla - suoraa, helppokulkuista tietä.

On the first evening we jogged along the South Kaibab Trail at sunset.

Seuraavan päivän ensimmäinen nähtävyys oli telttapaikan läheisyydessä sijaitseva Desert View Watchtower.

The first thing we saw on the next day was the Desert View Watchtower which was located near the campground.

Voi sitä hellettä, kun palasimme South Kaibab Trailille ja laskeuduimme alemmas kanjoniin! Reitti kulki Ooh Aah Pointin kautta Cedar Ridgelle, josta käännyimme takaisin ylös. Lopulta matkaa kertyi vain kolmisen mailia, mutta kuumuus sai nekin mailit tuntumaan pidemmiltä.

The heat was overwhelming when we returned to the South Kaibab Trail and descended to the canyon. The trail went via Ooh Aah Point to Cedar Ridge where we turned back to climb back up. In the end the round trip was only about three miles but the heat made it feel much longer.

Lopuksi oli pakko antautua suurimpien turistivirtojen joukkoon, parkeerata auto Bright Angel Trailin alkuun ja ottaa ilmainen bussikyyti nähtävyyksille (punainen linja Village Transferilta Abbysille). Pysähdyspaikkoina oli ainakin Mohave ja Powell Point. Etappien välit olivat melko lyhyet, joten osa matkasta taitettiin kävellen, kun bussia ei aina jaksanut odotella.

The last thing was to become a normal tourist, park the car near the Bright Angel Trail and take the free shuttle bus to see some canyons. We stopped at least at Mohave and Powell Point.

Colorado River from Mohave Point