Berliini 14.3.

Lensimme Helsingistä Berliiniin, koska saimme älyttömän halvat lentoliput ja niiden ohella halvat junaliput Münsteriin. Ostimme Berliinin lentoasemalta päiväliput kaupungin sisäisiin linja-autoihin ja juniin (U- ja S-Bahn) ja veimme matkalaukkumme säilöön Hauptbahnhofille. Olin jo aiemmin tutkinut yhden päivän aikana ehdittäviä kohteita ja tehnyt marssijärjestyksen. Lopulta meillä oli kuitenkin ehkä liikaakin aikaa Berliinin päivänämme, koska lento oli perillä jo klo 7.30 paikallista aikaa ja junamme Münsteria kohti lähti vasta yhdeksältä illalla. Kellon ympäri käveleminen oli rankkaa.

Tutustuimme kaupungissa Aleksanderplatziin ja kurkimme tv-tornia uskaltamatta sen huipulle. Kävelimme pitkin Unter den Lindeniä ohittaen tuomiokirkon, monia museoita (esim. DDR-museo), muistomerkkejä ja kauppoja aina Brandenburgin portille asti. Sieltä suuntasimme toisen maailmansodan aikana murhattujen juutalaisten muistomerkille ja holokausti-museolle. Täytyy ensi kerralla muistaa, että muistomerkin alla sijaitseva museo on maanantaisin kiinni, jotta pääsisimme sitten sisällekin! Täältä kävelimme huippumodernille Potsdamer platzille ja teimme virhearvion lähtiessämme kävelemään Kürfursterstrassea pitkin Ku'dammille. (Kannattaa ehdottomasti ottaa metro!) Lopulta löysimme Kürfursterin ison ostosalueen ja kiertelimme parissa kaupassa. Kävimme myös turisteille suositellussa kauppakeskuksessa KaDeWe:ssa tarkistamassa Muumi-mukien ja Iittalan astioiden hinnat - taisivat olla suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa, ehkä kuitenkin vähän kalliimpia.

Ajelimme vielä nähtävyyksien katselemiseen sopivalla bussi nro 100:lla takaisin Aleksanderplatzille. Matkan aikana pääsimme myös lähemmäs Brandenburgin portilta näkyvää patsasta Der grosser Sterniä. Väsyttävän päivän ja varhaisen aamulennon jälkeen olimme virhelaskelmieni vuoksi perillä Münsterissa jo yhden jälkeen yöllä, vaikka meidän oli tarkoitus nukkua yö makuuvaunussa. Matka-aika oli kuitenkin viisi tuntia eikä alun perin uskomani kahdeksan tuntia! Lopulta nuokuimme Münsterin asemalla muutaman tunnin neljään asti avoinna olevassa Döner kebab -paikassa ja otimme neljän jälkeen paikallisjunan Dortmundiin ja takaisin. Meillä oli siis vielä silloin onneksi jäljellä junalippuja. (: Olimme uudestaan perillä Münsterissa seitsemän maissa ja kahdeksalta saimme jo hakea avaimet uudelle asunnolle.

Kuvia tihkusateisesta Berliinistä

Uusi koti Münsterissa

Täällä alkavat asiat viimeinkin edistyä! Alku on todellakin tuntunut hankalalta, kun juuri mikään ei ole onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Tuntuu ihan mahtavalta, kun kotona voi jo käyttää nettiä! Tai oikeastaan minulla on vielä yksi vaihe ennen kuin netti toimii omassa MacBookissani: Minun pitää ostaa lisäosa modeemia varten, kun tässä oli näköjään valmiina vain mahdollisuus käyttää langatonta verkkoa. Halusimme säästää ja ostimme kotiin käytetyn modeemin halvalla.

Yksi suurimmista murheista oli tosiaan Internet-yhteyksien hankkiminen. Oikeastaan yhteyden avaaminen ei ollut kovin ihmeellistä, koska saimme tarvittavat vermeet jo tulopäivästä seuraavana arkena. Kotona sitten yritimme innoissamme konfiguroida laitteen, mutta tarvitsimme siihen yliopiston käyttäjänimen ja salasanan. Seuraavana päivänä lähdimme pyytämään tunnuksia tietohallinnolta, mutta siellä todettiin ystävällisesti, että ei onnistu ennen kuin olisimme ilmoittautuneet yliopistoon. Ja, ilmoittautumispäivä oli ennaltamäärätty vaihtareille 22.-23.3. eli viiden päivän päästä siitä, kun kävimme pyytämässä tunnuksia. Yritimme viritellä langatonta verkkoa kaupungin kirjastolla, mutta sielläkin vaaditaan yliopiston tunnukset. Kirjastolla oli vain muutama maksullinen kone, jonne olisi pitänyt jonottaa. Lopulta löysimme kaupungista pari kahvilaa, jossa pystyi käyttämään oman läppärin kautta langatonta verkkoa ilmaiseksi.

Olen ollut Münsterissa nyt edellisen viikon tiistaista asti, eli noin puolitoista viikkoa. Tällä ajalla on koettu monia iloisia hetkiä, mutta myös epätoivoa. Netin puuttuminen niin monen päivän ajan on hieman vaikeuttanut asioiden etenemistä täällä. Emme ole voineet ottaa yhteyttä ERASMUS-kummeihimme, jotka olisivat voineet avustaa meitä käytännön asioissa. Virallisesti kummitapaaminen oli edellisenä iltana, mutta siihen mennessä olimme joutuneet selviytyä monista asioista ilman apua. Olen kirjoitellut kummini kanssa sähköpostia ja tiesin, että hän on lomailemassa Berliinissä kummitapaamisen aikana ja palaa ensi viikolla Münsteriin.

Tärkein väline ensimmäisen viikon aikana on oikeastaan ollut kännykän GPS, johon olemme tallentaneet reittejä ja etsineet palveluita. Kaupunkiin oli helppo suunnistaa, mutta oman alueemme lähikauppoja oli aluksi hankala paikantaa. Olisi pitänyt heti marssia turisti-infoon hakemaan karttoja, mutta emme tietenkään sitä ensimmäisten päivien aikana löytäneet.

Nyt alkaa tosiaan jo helpottaa! Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja heiltä voi jo kysyä neuvoa. Edellisenä iltana eräs luokanopettajaopiskelija tarjoutui jopa soittamaan puolestamme nettipalveluumme, jos emme olisi saaneet nettiä toimimaan. (:
 

Onni on ihana kevätaurinko ja + 15 astetta lämpöä

Viimeinen viikko Suomessa

Hiihtoloma alkoi edellisenä päivänä ihanasti työpaikan hiihtoretkellä ja jo samana iltana matkustin vanhempieni luo viettämään viimeistä Suomen viikkoani. Sain välimatkalta mukaani myös tilaamani uuden läppärin, MacBook Airin. En ole sitä vielä edes ehtinyt tutkimaan, käyttöjärjestelmäkin on melkeinpä tuntematon. Ajattelin Saksasta metsästää sille sopivaa suojakassia tai -koteloa, miksi niitä nyt sanotaankaan.

Kaikkien kommellusten jälkeen meitä odottaa jo Saksassa asunto. Onnistuimme varaamaan vuokra-asunnon vasta tammikuun puolella, vaikka asunnoista oli jo ennen joulua meitä muistutettu sähköpostin kautta. Lopulta kaikki kalustetut kaksiot olivat jo varattuja ja tyydyimme kahteen yksiöön, jotka kuitenkin sijaitsivat samassa kerroksessa. Ehdimme jo postittaa vuokrasopimukset yksiöistä, kun saimme mahtavalla tuurilla peruutetun kaksion. Asunto on aika lähellä Münsterin keskustaa ja yliopiston kampusalueita.

Me saimme asunnon paikalliselta opiskelija-asuntojen välittäjältä, Studentenwerk Münsterilta. Seurasimme myös aktiivisesti paikallista Nadann-lehteä ja yliopiston ylläpitämää asuntopörssiä etsiessämme asuntoa. Kalustettuja yksiötä on runsaasti tarjolla, sillä vaihtoonlähtevät münsteriläiset halusivat useasti antaa oman asuntonsa alivuokralaiselle.

Mahdollisesti tuleva asuntomme voi näyttää tältä. Kuvat lainattu Studentenwerkin sivustolta.

Aussie animals

Australian matkallani sain ihmetellä maan monimuotoisen luonnon ja kasvillisuuden lisäksi eläimiä. Näimme kävelyretkillämme useita villieläimiä, kuten laiskottelevia koaloita ja auringonnousussa patsastelevia emuja.

Nämä koalat löysimme Magnetic Islandin luonnonpuistoalueelta. Ihastelimme nukkuvan koalaäidin sylistä tutkivaa vauvakoalaa. Matkallamme piipahdimme myös koalasairaalassa, johon esimerkiksi autokolarin runtelemat koalat kiikutettiin.

Koala, The Forts (Magnetic Island)

Myös kenguruita ja wallabeja onnistuimme näkemään sekä villinä että eläinpuistossa. Kengurut muistuttivat hyvin paljon kotimaisia riistaeläimiämme, kuten poroa, koska niitä saattoi pomppia pitkin maanteitä autoilijoiden seassa ja koska niiden vähärasvaista lihaa myytiin tavallisissa kaupoissa. Ehkä maistamassamme kengurunlihassa oli hieman riistan makuakin.. Saimme myös syöttää ja silittää kenguruita ja wallabeja eräällä krokotiilifarmilla.

Blue Mountains

Wallabi, Innisfail

Innisfailin krokotiilifarmilla näimme erikokoisia krokotiileja ja alligaattoreita. Crocodile dundeet härnäsivät suojattejaan ja syöttivät niille rottia. Saimme myös pidellä minialligaattoria sylissä, koska sen kita oli teipattuna. Näimme turvallisen välimatkan etäisyydeltä villikrokotiileja lekottelemassa kuivuneessa joen uomassa. Krokot olivat melkein päivittäin uutisissa, sillä ne saattoivat eksyä ihmisten takapihoille. Olipa eräs paikallinen mies pelastanut villakoiransa alligaattorin kidasta menettäen samalla muutaman sormen itseltään. Koira pelastui.

Australian isokokoisin vankeudessa elävä krokotiili, Gregory (5 m)

Samaisella farmilla näimme myös dingoja, joita olimme aikaisemmin nähneet villinä Fraser Islandilla. Katsastimme myös maailman vaarallisimman linnun, kasuaarin, jota emme onneksi nähneet luonnossa. Sen kynnen viilto voi tappaa ihmisen.

Arrawarran surffileirillä pääsimme ensimmäisen kerran opossumin lähettyville. Olimme syömässä ulkona illallista ison seurueemme kanssa, kun opossumi yllätti meidät. Se pelästytti minut, käytti tilaisuutta hyväkseen ja latki mehulasistani sekä varasti mieheni lautaselta ison lihakimpaleen. Sitten se tyytyväisenä kiipesi takaisin puuhun saalis hampaissaan.

Opossumit olivat todella rumia ja pitkäkyntisiä. Magnetic Islandilla ne hyökkäsivät pimeän tullen parvekkeeltamme huoneeseemme ja hostellin back backereiden yhteiseen keittiöön. Mieheni joutui hätistellä yhden ulos keittöstä sillä välin, kun minä riensin sulkemaan keittiön sivuovea. Ei aikaakaan, kun yksi opossumeista tarkisti sivuovireitin. Sillä kertaa ruokamme säästyi.

Yksi matkan kohokohdista oli merenelävien ihmetteleminen. Siitä olen jo aiemmin kertonut harrastukseni yhteydessä. Haaveisiini jäi päästä näkemään valaita. Sukellusreissullamme näimme vain pienen vilahduksen valaanpyrstöstä, kun taas eräs sukellusoppaistamme oli nähnyt valaanpoikasen sukeltaessaan veden alla. Lisäksi näimme pomppivia delfiinejä purjehdusretkellämme Whitsundays-saarilla.

Down under

Tässä tulee muisteloita Australian matkasta ennen tulevaa retkeä Saksaan.

Sydney Harbour Bridge

Jos naapurimaan Ruotsin retkiä ei lasketa, niin Australia on viimeisin ulkomaanmatkakohteeni. Vietin siellä mieheni kanssa kesäloman 2009, yhteensä kaksi kuukautta. Australiassa oli tuolloin talvi, joten korkeintaan + 25 celsiusasteen lukemiin tottuneenkaan ei tarvinnut kärvistellä tukahduttavassa helteessä. Yhteensä eniten aikaa vietimme Sydneyssä, jossa kylminä päivinä saatoin käyttää villakangastakkia. Toisaalta taas ylhäällä pohjoisessa oli hellelukemia.



Bondi Beachin mahtavat surffausaallot


Reissasimme melkein koko Australian itärannikon läpi Sydneystä Port Douglasiin. Tämä matka kesti reilun kuukauden, sillä pysähtelimme matkalla monissa paikoissa, kuten Brisbanessa tai Airlie Beachilla. Maisemat vaihtelivat hiekkarannoista sademetsiin ja kaupungeista autioon out backiin.

Carlo Sand Blow, Rainbow Beach

 

Maheno Shipwreck, Fraser Island



Cattle station at Kroombit

Cape Byron, Byron Bay

Tällä ihanalla matkalla sain retkeillä viidakossa, shoppailla suurkaupungeissa, lekotella hiekkarannalla, purjeveneillä, snorklata, sukeltaa, surffata...

Glass House Mountains

Agnes Waters



Hervey Bay



Whitehaven Beach

Ystävälle

Hyvää Ystävänpäivää!

Kiitos ihanista ystävänpäiväterveisistä! Tässä kaksi suloista tänään saamaani ystävänpäiväviestiä.

Ystävyystaidetta by K

Yksi päivän piristyksistä halausten kera

Mein Hobby

Aloitin saksan kielen kertailun tammikuussa, kun menin yliopiston kielikeskuksen tarjoamalle jatkokurssille. Olen opiskellut saksaa 8. luokalta lukion loppuun asti ja jättänyt sitten saksan harrastamisen siihen. Alku on ollut takkuista. Sekotan puheessa sanoja hyvin paljon ruotsin kieleen, jota olen lukenut tässä viime vuosina muiden opintojen ohella. Sanat, mitä en tietyllä hetkellä puheessa muista, vaihtuvat ruotsin sanoiksi sekä samankaltaiset sanat, kuten alltså ja also vaihtavat paikkaa.

Kertauskurssi on ollut hyödyllinen, mutta olen odottanut jo vähän haasteita. Vahvojen verbien tankkaaminen sanakokeisiin ja noppapelien pelaaminen ovat alkaneet jo kyllästyttää, ja onneksi tälle viikolle sain tehtäväkseni kirjoittaa miniesseen omasta harrastuksestani. Kirjoittaessa on tullut kertailtua kielioppia monipuolisesti, adjektiivin taivutuksesta sanajärjestykseen.

The Great Barrier Reef - Iso valliriutta

Kirjoitin harrastuksestani sukeltamisesta, jonka aloitin toissa kesänä Australiassa. Tähän mennessä olen suorittanut vain sukelluksen peruskurssin ja saan sukeltaa 18 metrin syvyyteen. Haluaisin todella kovasti uudestaan sukeltamaan ja suorittamaan advanced-tason kurssin. Haaveilen joskus sukeltavani Galapagoksella ja laivojen hylyissä.

Nämä vedenalaiset kuvat eivät tee oikeutta kauniille väreille, mitä pinnan alta löytyi. Koralli, kalat ja muut asukit olivat koristeltu sateenkaaren väreillä. Ensimmäistä kertaa snorklatessani olin todella ihmeissäni ja haukoin vain henkeäni. Tässä on harrastukseni, jota olisi kiva toteuttaa hieman useamminkin. (: