Onneksi on todisteita! Puntit tutisten kapusin tolpannokkaan ja jotenkin ihmeessä pääsin jaloilleni hieman tärisevässä nokassa. Trapetsiin en yltänyt, kun jalatkin olivat ponnistaessa ihan velliä.
Vaijereiden varassa kokeiltiin myös laatikkojen pinoamista. Minulle riitti yksi kerta, joten laatikot saivat jäädä.
Retkemme aikana kävimme myös ahtaissa paikoissa, jotka nekin hirvittävät minua jonkin verran. Kohteena oli luola, jossa sai kiipeillä, varoa pieniä rotkoja ja välillä ryömiäkin. Eräs kapea kohta oli hurja, kun piti mennä kylki edellä päätä kääntämättä jalat sivuille sojottaen. Mahduin!
Alhaalla oikealla näkyy hieman myös merta.
Sellainen seikkailu oli Norjan matka! Näistä tilanteista jäi kivoja muistoja.
I fear the hights and still I climbed and jumped from a pole in Norway. I also dislike narrow places, but still I went climbing and crawling to a cave. I'm a survivor! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti